[Fi]
Eilen, lauantaina koin elämäni järisyttävimmän tunteen treenin jälkeen. Olen urheillut koko lyhyen elämäni, mutta koskaan en ole käynyt näin lähellä tajuttomuuden rajaa.
Aloitin harjoituksen vatsoilla. Päivän ohjelmaan kuului 46 istumaannousua, 210 flutter kickiä sekä kahden ja puolen minuutin lankutus. Kuukauden ohjelmassa ollaan pääsemässä viimeisen kolmanneksen puolelle ja pientä kehitystä on nähtävissä peilistäkin. Toisaalta siltä se on näyttänyt aina, mutta todellisuudessa tilanne on ollut eri. Tämä oli kuitenkin vasta alkua.
Intervalleista innostuneena otin lauantain kunniaksi soudussa 10 minuutin ohjelman 60s/60s jaolla. On kumma, miten rauhallinen osuus kuluu hujauksessa, mutta tehokas osuus kestää ikuisuuden. Kovan taistelun jälkeen voitin tämän taistelun omaa päätä ja kehoa vastaan. Taistelu oli kuitenkin vasta alkanut.
Tauko soudun jälkeen oli järkyttävä. Harvoin lysähdän suorituksen jälkeen maahan istumaan ja vielä harvemmin vietän maassa yli minuuttia. Eilen kulutin maassa noin viitisen minuuttia, eli erittäin kauan. Taistelin päätä vastaan tajunnan rajoilla, mutta kestin ja lopulta keräsin voimani toista osaottelua varten.
Toisessa intervallissa toteutettiin samaa 60s/60s jakoa ja 10 minuutin aikaa, mutta tällä kerralla kyseessä oli kuntopyöräily. Kyyneleet silmissä puskettiin tälläkin kerralla maaliin saakka ilman luovuttavista. Rehellisesti sanottuna seisominen tämän jälkeen oli aikamoista hakemista, mun jalat tuntuivat olevan eri mieltä pään kanssa toiminnasta. Silmissä sumeni pukuhuoneelle suunnatessani, mutta hengissä säilyttiin
Kuten tarkkaavaisimmat varmasti huomasivatkin, itse urheilua ohjelmassa oli noin 25 minuuttia, mutta näin tehokkaasti en ole aikaa käyttänyt ikinä. Intervalleilla saan aikaan aivan eri luokan tuntemuksen verrattuna lihasharjoituksiin, mikä on varmasti syynä tähän lapsekkaaseen intoon intervalleja kohtaan. Koko elämänsä kun välttelee jotain, se voi osoittautua kokeilun jälkeen ylivoimaiseksi suosikiksi.
Taistelu jatkuu.
-Sami